Pentueen isän ja sen suvun kuvausta:

Bingon mietelause elämään: ”Elämässä pitää olla vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Vaikka kolisee niin valittaa ei pidä.” Tämä, oman elämänsä Hessu Hopo, niin kuin omistaja häntä kuvaa, kuvaa hyvin tätä hyväntahtoista touhottajaa. Mielipide Bingolla on joka asiaan, mutta äänekkyydestään huolimatta ei Bingo ole missään nimessä tappelupukari. Poikienkin kanssa tulee juttuun kunhan eivät tule ihan iholle. Tytöt ovat aina kivoja ja niille pitää olla kohtelias. Vanhemmiten Bingosta on tullut hellyydenkipeä ja tulee jopa viereen nukkumaan. Nuorempana ei moiseen höpötykseen ollut aikaa.

Bingo ei säiky ääniä tai mitään muutakaan. Kommentoi kyllä, jos kommentoitavaa. Ihmiset ovat Bingon mielestä mukavia, kunhan saa ensin haukkua ne 😉 Bingo on kovin vauhdikas ja malttiakaan ei ole miehelle paljon luotu, joten lampolan ahtaissa paikoissa ei Bingo ole parhaimmillaan. Siellä on aina joku tuijottamassa ja se on ärsyttävää ja pistää Bingot kiroilemaan. Taipumustesti on Bingo tehnyt läpi toisella yrittämällä ja viettiä löytyy, joskus liikaakin.  

Suvusta voi kertoa sen verran, että Bingo ja Bingon äiti Roulette ovat molemmat ihmisavoimia. Sirra eli Bingon mummo oli myös aika avoin, mutta käytti sentään hieman harkintaa ihmisiä kohtaan.  Kaikissa on kuitenkin näkyvissä pidättäväisyyttä joissain tilanteissa. Bingo on kuitenkin pyreneesiksi avoimimmasta päästä.  Bingon mummo Sirra oli kova jätkä. Sirralla oli tiukkaluonne ja se oli periksiantamaton. Sirra oli erittäin älykäs ja teki paimentaessaan omia ratkaisujaan ja oli yleensä oikeassa. Sirra tuli toimeen kaikkien muiden kanssa paitsi oman lauman narttujen. Sirra oli uskollinen ja hyvä työtoveri. Kovaääninen oli sekin. Äänekkyys on periytynyt hyvin tässä linjassa.

Roulette eli Rulle oli sydänkäpynen, hieman pehmo ja herkkis. Kukaan tässä suvussa ei ole ollut äänherkkä tai alusta arka. Rullen tyyli paimentaa on aivan eri kuin Sirran. Rulle on lampaille kohtelias ja ehkä liiankin nöyrä. Mieluummin pussaa kuin puree. Ei niin itsenäinen. Siinä missä Sirra meni töihin kenen kanssa vaan, Rule ei tee mitään ilman omaa omistajaansa. Rulle on aina ollut kainalokoira siinä missä Sirraa ällötti läheisyys. Sirra oli totinen torvensoittaja ja Rulla taas hyväntuulinen aurinkoinen.

Bingon isä oli hetken jalostuslainassa Ranskasta ja sen mitä minä häntä näin oli Visker kovin itsevarma ja hieman dominoiva. Visker oli ihmisiä kohtaan avoin ja mistään mitä tapahtui ei ollut millänsäkään, vaikka oli vieraassa paikassa ilman omistajaansa.  Hänestä löytyi kuitenkin terävyyttä jonkin verran mikä näkyi kun nartun astuttuaan häntä vietiin pois paikalta ja olisi halunnut jäädä. Muuten sai kyllä käsiteltyä häntä ja rapsutella. Toimintakykyä löytyi ja koirana oli kuvan kaunis vai pitäisikö sanoa komea <3

Bingolla on kennelissäni vielä ainokainen jälkeläinen eli Ursa. Ursan emä on Käki eli Piin puolisisko. Ursa on melko impulsiivinen ja jos häntä ei ohjaa oikeisiin suuntiin elämässä löytää Ursa itsensä mitä eriskummallisimmista paikoista ymmärtämättä miten sinne joutui ja miten sieltä pääsisi pois. Ursa on lasten kanssa todella hyvä. Leikkii nätisti, käpertyy kainaloon ja myös tottelee hyvin lapsia hyvin.  Ursa on kaikesta vilkkaudestaan ja impulsiivisuudestaan huolimatta meidän lauman kuuliaisin koira. Maltti ei ole Ursan valtti joka ei ole myöskään Ursan äidin valtti. Toki siihen on kiinnitetty huomiota ja panostettu ja sen myötä arki sujuukin jo ilman vaaratilanteita. Ovesta ulos lähteminen on yksi vaikeimmista maltin paikkoja ja se on kovin vaikeaa yhä edelleen. Ursa on pidättyväinen kotioloissa, mutta harrastusrintamalla antaa avoimemman kuvan itsestään kuin mitä arjessa on. Tässä on siis aivan kuten äitinsä Käki. Ursa leikkii vieraidenkin ihmisten kanssa reeneissä. Ei ota häiriötä ja on alusta sekä äänivarma. Ursalla on terävyyttä jonkun verran enemmän kuin esimerkiksi Käkillä. Ursalla on virtaa ikiajoiksi ja on aina valmiina hommiin. Tehtävän toistokyky ja sinnikkyys on parasta koirista mitä minulla on ollut. Kiihkeyttä ja reaktiivisuutta löytyy ja sitä kautta vauhtia harrastuksista, mutta se ei toki jää ainoastaan reenikentille vaan näkyy myös arjessa. Eli kovin mustavalkoinen on oltava tietyissä asioissa Ursan kanssa. Onneksi Ursa on ohjaaja pehmeä ja vaikka onkin viettikova. Väittäisin että koirana Ursa on nopeampi kuin äitinsä Käki, osaamisessa ei pääse lähellekään äitiään. Se ei toki ole koiran vika vaan kiireisen ja laiskan omistajan. Ursa on perinyt hienosti molemmin puolin jalostetun ominaisuuden eli äänen. On äänekäs ja käyttää ääntään monella eritavoin, ei pelkästään haukkumalla. Paine Ursalla purkautuu selkeästi ääneen. Kuitenkin Ursakin yllättää ja tehtävää tehdessä kuten tokon alkeiskurssilla suu hiljenee eikä ääntä kuulu. Ennen kentälle menoa meitä ei voi olla huomaamatta ja tässäkin on mustavalkoista eli kentälle ei mennä ennen kuin istutaan paikoillaan suu kiinni. Laumassa Ursa on tullut toimeen kaikkien kanssa ja vieraidenkin koirien kanssa tulee juttuun. Melko dominoivaa ja rajua leikkiä Ursa leikkisi jos ei huomauttaisi asiasta. Ursan emälinjan kanssa on kiinnitettävä huomiota siihen ettei vahvista resurssikäytöstä sillä mieluusti nämä nartut päättäisivät monista asioista. Kuitenkin taipuen ohjaukseen ja siihen ettei tärkeistä objektiiveista ja ihmisistään voi sanoa kenellekään. Tähän on toki syytä kiinnittää huomiota pyreneeseillä yleensäkin. Lampailla Ursa on käynyt muutaman kerran ja taipumustesti tehtiin läpi kerrasta ihmissosiaalisuus osioineen. Sitä sosiaalisuudentestausta minä jännitin eniten, koska ei rannemurtuman takia  oltu häkkilevon ohella pentuajan sosiaalistamista tehty juurikaan muuten kuin käymällä kipeää tassua eläinlääkärissä näyttämässä. Lampailla Ursa ei lähde saaliille vaan ennemmin kerää, mutta vauhtia ei Ursalta sielläkään puutu eikä ääntä. Ursa kuitenkin taipui ohjaukseen ja ottaa painetta vastaan hyvin. 

Piin kuvaus löytyy tästä linkistä:

Pii – Todellista.net