3. loka, 2019

Haasteita kasvatuksessa

Arvostan avoimuutta ja haluan kertoa ongelmista , haasteista, sairauksista ja muista suoraan. Kenenkään etu ei ole piilotella asioita. Tästä tulee neljännesvuoden sairauskertomus mitä kaikkea matkalle on mahtunut.

Aloitetaan LouLoun ja Noystyn pennuista. Pennuista yhdellä eli Pupulla on todettu PDA eli avoin ductus. Muilla pennuilla sydämissä ei huomautettavaa. PDA on piilevästi perinnöllinen sairaus, sama joka on ollut edesmenneellä koirallani Toskalla sekä myös lapsellani se on. Tiedä sitten tuleeko veden mukana kun meilä esiintyvyys harvinaisen suuri. Eivät ole sukuakaan toisilleen. Vaiva on yllättävän yleinen kaikissa roduissa ja usein pennut lopetetaan kun sivuääni kuullaan jo 3 viikon ikäisenäkin ja harva lähtee ultraamaan kun on kallista leikkauksesta puhumattakaan. Vakuutus ei korvaa vikaa ja sen hoitoa missään yhtiössä koska perinnöllinen ja pääsääntöisesti ennen pentutarkastusta todettavissa oleva vika jos sydämen kuuntelee asiansa osaava lääkäri. Tämä informaatio tuli tällä retkellä sydämen saloihin eläinlääkäreiltä. Vaiva on ainoa sydänsairaus jonka voi korjata kokonan ilman jäljelle jäävää ongelmaa leikkauskella, jos se onnistuu. Epäonnistuminen = kuolema. Leikkaus tulee suorittaa ennen kuin on kehittynyt sydämenvajaatoimintaa ja vasemmanpuolen laajenemista. Painoa leikkaukseen tulee olla 4 kiloa. Pupulle oli varattuna leikkausaika 4.9, mutta kohtalo puuttui peliin ja leikkausta jouduttiin siirtämään jos saadaan edes tehtyä.

Muoks 27.11.2019: Tekstiä poistettu  pyynnöstä. Pahoittelen että kirjoitin toisestakin PDA tapauksesta. Asia ei toistu. Tästäedes kirjoitan vain omista sairaista koirista ja kasvateista.

 

Sitten siihen kohtalon puuttumisella peliin. Edellisviikolla ennen Pupun sydänleikkausta Ursalle joka siis s. 18.3.19 tuli ranteeseen nivelen sisäinen murtuma tapaturman myötä. Totesin että sen hoito, kuntoutus ja koiran aktivointi vie aikaa niin paljon etten voi samaan aikaan antaa leikata Pupua jolla mahdollisuudet selviytyä on huonommat. Pupu jäi odottamaan leikkausta juuri kun paino olisi saavutettu ja leikkaukseen päästy. Nyt sitten odotetaan kädet ristissä jalan paranemista siihen pisteeseen että näkee että ollaan toipumisen  loppupuolella toivoen ettei sydämessä ole muutoksia jotka vesittävät leikkausen. Ursa on käynyt Esa Kestillä Kouvolassa 2 viikon välein ja nyt väli siirretty kuukauden päähän jos takapakkia ei tule. hihna pissa/kakka touhut ainoastaan ja häkki; siinä on pennun elämä. Aktivointia, luita, pieniä tehtäviä on tehty ja yllättävän hyvin on Ursan pääkoppa kestänyt tuon. Oma ei niinkään 😥. Ursa sai Esa Kestiltä ylistystä että ompas poikkeuksellisen kiva pyreneesi. pääsee käsittelemään kuinka vaan ja käyttäytyy hyvin joskin innokkaasti. Ursan luonne onkin kultaa ja täyttä tulta ja tappuraa. Ursaa ei jää painamaan mitkään kokemukset. Rajoja Ursa toki tarvitsee.

 

Nyt odotellaan ja aika näyttää kuinka Pupun käy. Onnekseni Pupu voi niin hyvin että ulkoisesti kukaan ei arvaa että Pupulla olisi sydänvika. On kuin mikä tahansa muukin pentu. Ja sen luonne on niin ihana. Ei lainkaan haittaa että sekin jäi kotiin. Meidän pieni maskotti. Eteenpäin meiltä leikkauksesta huolimatta Pupu ei lähde. eikös kaikki kasvattajat pidä nämä ei jalostukoirat kotona ;) Itse koen että Pupu on hyvä muistutus minulle siitä mitä on elää sairaan koiran kanssa jos niitä jalostaa ja laittaa eteenpäin. Se on muistutus riskeista joita tulee vaikka katsoisi lonkat selät ja muut kuntoon. Se on muistutus elämän arvosta ja siitä että Pupulla on tärkeä koiran virka. pupu on pentu johon kaikki meillä kävijät ihastuu vaikka eivät tietäisi sairaudesta. Olen varma että Pupun syntymään oli tarkoitus ja Pupu on meille ihan yhtä tärkeä kuin muutkin. Pupu on saanut miettimään jalostusta ja kasvattamista sekä siihen liittyvää eettisyyttä entistä enemmän.

 

Sitten polvivaivoihin joita on riittänyt. Käkin lähdettyä meiltä kotiin oli ojaa hypätessä ulahtanut, mutta mitään linkkaamisisa tai epäpuhtaita liikkeitä ei näkynyt. Omistaja huolellisena ihmisenä vei käkin lääkäriin.  Käki sai tuomioksi patella luksaatiot ja leikkauksen parinpäivän päähän.Yhteisten pohdintojen jälkeensekä siksi että koira ei mitenkään oireillut, liikkunut epäpuhtaasti aloitettiinkin syvien lihasten kuntoutus ja leikkaus peruttiin ja nyt Käki on jo kisannut agilityssä ilman ongelmia. Onneksi polvi vaivasta ei ole tietoakaan ollut sen yhden ulahduksen jälkeen. Suosittelin hakemaan toisen mielipiteen ja aika näyttää miten käy. toivotaan että jalat on ok eikä leikkausta ikinä tarvita. Sen ajatuksen kanssa joutuu elämän että mtä jos...

 

Sitten toinen polvi ongelmainen eli Käpy. Käpy alkoi nostamaan toista jalkaa ylös silloin tällöin kerran kuussa tai kahdessa aluksi. Vaiva yleistyi yhä useammin vaikka vauhdissa ei mitään huomannut tai muutenkaan. Käpy kävi lääkärissä ja Käpyllä todettiin ristisiteiden ja muiden olevan ok, telaurakin oli syvä, mutta toiselta puolelta kehittynyt heikosti ja lyhyempi mikä aiheutti tuon patellan luksoinnin. Käpyn jalka leikattiin. Kyse siis kehityshäiriöstä ja todennäköisesti Käpyllä joudutaan toinenkin jalka jossain välissä operoimaan. Kuinka yleistä pyrtseillä? Itse en ole ainoastakaan kuullut. Molemmilla neidellä polvi vaivana, mutta aivan eri syy. Käkistä ei osaa vielä sanoa vaivaako polvet enää ikinä vai oliko vain tuo tuossa. Toivotaan niin. Käkillä tulee selkeä polvi riski isän takaa mutta käpyllä ei riskiä suoraan ole.  Tämän polvi ongelmaisten kerhon innoittama Pii pääsi kuitenkin tutkimuksiin ja todettiin että Piillä ei ole polvissa vikaa vaan kaikki hyvin ja polvet tiiviit. Käpyllä leikatun polven kontrolli on perjantaina ja silloin nähdään mikä tuomio on leikkauksen onnistmisesta. Jospa tämä sairastupa taas tästä ja päästään pikkuhiljaa normitouhuihin mukaan. Jos joku haluaa kysyä lisää laittakaa vaan vietiä tulemaan kerron mielelläni. Kuvassa Ursa kipsi jalassan onnellisen tietämättömänä mitä on edessä. En uskalla edes kirjoittaa että jalka näyttää nyt hyvältä. Eli hyss ei puhuta siitä. Kuva yhtä vinksahtanut kuin ursan lapsuus vamman vuoksi.