Uutisia&kuulumisia

Kasvistapaaminen ja uuden oppimista

Pippa kyläili meillä jokin aika sitten kun mammansa meni ulkomaille reissuun. Samalla tuli kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Pippa sai muistutella mieleensä kasvattilaansa ja mahdollista tulevaa pennutus paikkaa. Sehän tiedetään että narttujen stressi siirtyy pentuihin ja tuottaa mahdollisesti pennuille stressiä ja sitä kautta käytösongelmia jatkossa. Sen vuoksi onkin sovittu kaikkien sijoituskoirien kanssa, että koirat viettävät meillä aina silloin tällöin jaksoja, jotta paikka pysyy tuttuna ja laumaan sujahtaminen helppona eikä turhaan lisätä mamma koiran stressiä tuomalla se vieraaksi kokemaansa ympäristöön viimeisillään synnyttämään. Kiitos ihanien sijoituskotien. Tämä onkin toiminut ja kaikki koirut vierailevat meillä silloin tällöin ilman omistajaansakin.

 

 

Pippa sujahti laumaan taas tottuneesti. Ei mitään ongelmia. Suuntasimme metsälenkeille melko pian Tanjan lähdettyä ja Pippa riekkui tutusti Nustin kanssa kun muu lauma otti rauhallisemmin haistellen metsän tuoksuja.  Pippa kulki muutenkin mukana reeneissä ja kaikkialla missä vierailimmekin. On se van mutkaton koira! Ei mitään ongelmia. Vaikka Pii ei ole tottunut arjessaan lapsiin se meni ongelmitta Tuuren ja Ukon kanssa kuin olisi ollut oma koira. Toki meidän lapset eivät ole yli-innokkaita koiraa kohtaan ja suhtautuvat siihen yhtä mutkattomasti kuin muihinkin koiriimme. Muiden koirienkaan kanssa Piillä ei ollut ongelmia ja tuli juttuun kaikkien koirien kanssa kuin olisi aina meillä asunut. Yöt nukuin koirien kanssa huoneessa, jossa pennut viettävät meillä ensimmäiset hetket. Koen tärkeäksi myös sen, että liittävät huoneeseen rauhoittumisen ja makoilun minun kanssa rentoutuen. Pii nukkuikin kainalossa Noystyn, LouLoun, Ursuksen ja Suden kanssa Gigin pötkötellessä sängyn vieressä lattialla ja Copainin sohvalla. Kissakin taisi nukkua osan yötä samassa kortteerissa. Hyvää tekee nämä vierailut ja muutaman viikon kuluttua kun tuli Pii taas kyläilemään mammansa kanssa oli havaittavissa kuinka hyvää teki taas pieni yökyläily.

 

 

Tästä pääsemmekin kasvattien pienimuotoiseen tapaamiseen jota vietimme pääsiäisen tienoilla. Itse olin melkoisessa kuumessa ja flunssassa, mutta kävimme silti viettämässä Your Dogilla agilityn merkeissä yhden päivän. On se vaan  niin mukavaa ja paljon antavaa katsella kun kasvatit touhuaa. Ihan tuli tippa linssiin hallilta lähtiessä kun niin onnellinen olin kaikesta. Jokainen tekee koiransa kanssa omalla persoonallaan sekä tavallaan ja eroja kasvateissa on. Huomaa hyvin nyt jo kuinka niiden tapa tehdä ja olla on hitsautunut omistajiinsa ja heidän persooniinsa. Kaikki ovat pareja joilla on yhteinen sävel. Varmaan parasta kasvatustyössä onkin tuon yhteisen sävelen katseleminen kasvattien ja omistajiensa kanssa. Myös muualla kuin reenikentillä. Se, kun näkee kuinka he ymmärtävät toisiaan ja suhde on lujittunut hyväksi. Aivan parasta.

 

 

Reenailun sen jälkeen suuntasimme meille Ninan ja Käkin yllätysmitali kaffeille! Passitinkin muka ovelasti muut metsään lenkille siksi aikaa kun salaa yritin ehtiä laittamaan koirien herkkukakut kasaan ja tehtyä meille ruuan porisemaan sekä saada hieman ihmistenkin kahvtteluja valmisteltua. Pyysin viemään myös meidän koirat metsään lenkille. Yllätätyksekseni ne jäivät pihaan odottamaan (aidan ulkopuolelle) minua muiden mennessä metsään. Yleensähän meidän koirat porhaltavat tottuneesti heti portin auettua pitkälle edelle metsään minun lyllertäessä perässä. On ne vaan uskollisia <3 Ei ne niin vaan lähtenytkään vieraiden matkaan vaikka tuttuja ihmiset olivatkin. Tuo on yksi parhaista asioista pyrtseissä. Noysty oli ainut joka jonkin ajan tuumattuaan etten ole tulossa oli porhaltanut metsään ja etsinyt muun porukan ja lenkkeillyt heidän kanssaan pikkulenkin. Muut koirumme oli nököttäneet aidan takana odottaen metsästä saapuvia lenkkeilijöitään päästäkseen pihaamme. Tästä huomaankin että minun ja Noystyn suhde ei ole vielä niin syvä ja hyvä kuin haluan ja sitä täytyy lujittaa lisää.

 

Metsälenkin jälkeen koirat saivat gourmet Sm-mitali kakut nami tikkuineen ja melkoinen oli säpinä kun 10 koiraa niitä ahmi. Hyvin maistui kaikille! Susi taisi olla nopein hotkien osan jopa ilmasta :D ja muut koirat hotkivat samassa imussa. Ei sitten lähdetty siihen koirakortti tunnelmaan että laitetaan koirat syömään hattupäässä pöytään vaan jaoteltiin koiria hieman eri ryhmiin empäriinsä. Yllättävää oli että Käpy oli hitain syöjä vaikka luonne muuten onkin melkoisen vilkas ja nopea. Ei se tosin  kauaa kestänyt Käpylläkään kun popsi kakun menemään.

 

Talossa vilisti 10 koiraa (lopussa12) 5 lasta, kissa ja 11 ihmistä ja hyvin kaikki mahtui olemaan sulassa sovussa. Ninan galgot olivat suosiolla kodinhoitohuoneessa portintakana kun ne sinne loppuvierailusta haettiin.

 

Muuten aikaa vietettiin ja vain höpistiin kaikkea kokemuksista kommelluksiin, asiasta saappaaseen ja kaikkea siltä väliltä. Ihanan terapeuttisia on nuo kokoontumiset! Katseltiin temppukouluvideoita hieman miettien kuinka helppo on pyrtsille opettaa lelujen nosto laatikkoon verrattuna rotuun joka on luotu kantamaan asioita. Lopuksi vielä reenailtiin nuorison kanssa erilasisia hahmoja ja itse sain järkyttää koiria kinkkaamalla pitkä kaapu päällä sateenvarjon ja kävelykepin kanssa kumarassa sadehattupäässä reenaten luoksepäästävyyttä :D Huvit on kullakin lauantai illassa! Nina poistui pikkuhiljaa kotia kohti meidän muiden majoittuessa meillä. Parasta noissa tapaamisessa on nähdä kuinka kasvateilla menee, vaihtaa kokemuksia ja olla seurassa jossa viistyy. Niin mukavaa!  Odotankin milloin taas kaikkien kiireiden ja harrastusten lomassa saadaan järjestettyä kalenteriin aikaa ja tehdä jotain mukavaa yhdessä!

 

Viikolla tuli käytyä näyttelyreeneissä ja pitkästä aikaa päästiin agilityreeneihinkin. Myös Noystyn kanssa kokeiltiin ensimmäisiä kertoja aksaa ja tuloksena oli huisin kovaa vauhtia penturallia pylly matalana juoksena koira hullunvirne naamalla pitkin hallia  lähemmäs 10 minuutin ajan :D Leikki se sentäs välillä lelulla painaen taas pyllyn alas ja lähtien kaartamaan kovaa vauhtia hienosti agilityesteet kiertäen sekä väistäen ja välillä vahingossa putkeenkin sujahtaen. On se verraton tuo Noysty vaikka varmasti siitäkin saadaan mieliputeitä yhtäpaljon kuin on ihmisiäkin. Minulle se on täydellinen <3

 

Pitkästä aikaa tuli minunkin käytyä kasvattilassa Drole d'Oiseau- kennelissä ja pitkään (aamu neljään) menikin tutkiessa sukutauluja, tutkiessa vanhoja R.A.C.P (Ranskan rotuyhdistys) lehtiä aina 80 luvulle saakka etsien tyypikkäitä koiria ja sukuja muistuttaen mikä rotumme on ollut ja tulisi olla. Nykyisin kun  välillä tuntuu että olisi jo jokin uusi muunnos rodusta olemassa ja osa koirista on hyvin vieraan oloisia niin ulkonäöllisesti kuin luonnoltaankin. Jottei kennellekään tule pahaa mieltä ja tätä kohtaa kukaan halua tulkita väärin niin tarkooitan maailmanlaajuisesti.  Onneksi rotumme on hetergeeninen ja erimakuihin jokainen löytää varmasti omansa koiran.

 

Pitkään meni  tehdessä tulevaisuuden suunitelmia ja etsiessä koiria joita saattaisi käyttää jalostukseen. Ne koirat jotka hyväksyy jalostukseen on kyllä kiven takana rodussamme. Koirat, jotka täyttävät kriteerit on harvassa ja kompromissäjakin on  toki tehtävä määrätyissä rajoissa. Rajat ja maut on erit eri ihmisillä. Tultiin tulokseen, että jos kriteerit on täysin puhtaat terveystulokset, täysin tutkittu koira, terve koira muutenkin (suvun riskit) , luonne, ulkonäkö, ominaisuudet jäi jäljelle yksi uros ja yksi narttu kaikista minun ja Lean koirista lisättynä maailmalla olevat pyreneesit. Naurettiinkin, että sillähän niitä terveitä kasvatetaan ainakin paperilla (lue vain paperilla) ja saadaan aikaan melkoinen autoimmuuni ongelma jos noin kapeaksi menee. Tottakai se on niin että mitä enemmän tutkitaan sitä enemmän löytyy riskejä ja se kuinka ne periytyy vaitelee eri roduissa, eri sairauksissa ja suuresta osasta sairauksia/löydöksiä ei ole mitään tietoa miten ne periytyy, koska ennen tutkimista ei ollut ko asiassa ongelmia /tietoa että sitä edes on rodussa ja sairaita koiria "ei ollut". Lisäksi se kuinka suhtautua tietoon, suvussa oleviin sairauksiin tai iän mukana todettuihin sairauksiin verrattuna nuorena/nuoreen täysin "terveeseen" koiraan pistää mietityttämään. Harvempi meistäkään on täysin terve kun mittarissa alkaa olla ikää vaikka kaksikymppisenä ei useilla ollut tietoakaan terveyshaasteista.

 

On siis hyväksyttävä ja otettava harkittuja riskejä,  tiedostaen ne ja valitsemalla sen mukaan toinen osapuoli. Melkoista haastetta on heterogeenisessa pienessä rodussa voin kertoa! Maailmaltakin löydettiin jotain mielenkiintoista ja siitä ehkä tuonnempana ;) Noysty oli myös Lean arvioitavana ja mukava on kuulla koirasta arvio ja rakentavasti arvioida vahvuuksia ja heikkouksia.

 

Kotiin tupsahdin klo 05.30 jonka jälkeen nopeaa nukkumaan tunniksi pariksi ja sen jälkeen suuntana oli Etelä-Suomi ja varmaan paras luento jossa olen ikinä ollut! Niin mielenkiintoista ja tärkeää asiaa ja en voi kuin sanoa, että voi hormonit. Ne ne vasta veijareita on ja vaikuttavat niin moneen terveydessä ja luonneasioissa. Luonnon piti Tuulia Appleby ja aiheena oli Hormonien vaikutus koiran käyttäytymiseen. (sekä terveyteen)

 

Talviloma on lusittu kuumeisen ja flunssaisen, mutta onneksi kaikenlaista mukavaa siihen lomaan sai ja jaksoi buukattua. Copainkin turkki ajeltiin taas kesämoodiin joten josko vihdoin kevät tulisi vaikka minua tämä lumisuus ei ole yhtään haitannut. Upeaa kun on kunnon talvi kerrankin. 

 

Kiitos taas kaikille elämääni sisältöä tuoneille ihmisille! Olette rakkaita!

 

 

p.s. Piin kuvaus päivitetty sijoituksessa osioon

 

Kirjoita uusi kommentti: (Napsauta tästä)

123kotisivu.fi
merkkiä jäljellä: 160
OK Lähetetään.
Katso kaikki kommentit

| Vastaa

Uusimmat kommentit

03.04 | 19:17
Pii leikkii on saanut 1
09.06 | 11:38
Etusivu on saanut 3
24.10 | 00:40
Galleria on saanut 1
29.07 | 22:40
Sijoituksessa on saanut 2
Tykkäät tästä sivusta