Oma taustani

Susi ja minä <3 (kuva Kertu-foto)

Olen lähempänä 40 vuotta oleva koiraharrastaja Pirkkalasta, joka työskentelee oikeassa elämässä Tampereen yliopistollisen sairaalan anestesiaosastolla sairaanhoitajana. Meidän perheen vauhdista pitääkin huolen kaksi pientä poikaa, Tuure s.02/2011 ja Ukko s.12/2012, sekä kuusi pitkäkarvaista pyreneittenpaimenkoiraa ja maatiaiskissa Sulo Nöpönen.

Koirat ovat aina olleet iso osa elämääni. Voisi jopa sanoa, että minulla ei olisi elämää ilman koiriani. Ensimmäisen oman koirani sain vuonna 1991 ja rotuna tietenkin oli jo silloin hyvinkin harvinainen pyreneittenpaimenkoira, Hanumanin Ingela eli Honey. Sen jälkeen elämässäni on ollut yhteensä 10 pyreneittenpaimenkoiraa joista osa on siirtynyt sateenkaari silloille. Kotona on tällä hetkellä 6 pyrtsiä ja yksi maatiaiskissa.

Kaikesta huolimatta ja juuri sen vuoksi koiramme ovat nimenomaa perhekoiria ja lemmikkejä. Harrastukset ovat toissijaisia ja koirien kanssa tehdään sitä mistä ne pitävät ja mikä niille parhaiten sopii eri elämän vaiheissa. Parasta onkin metsäkävelyt ja rauhalliset rapsuttelu hetket sohvalla kainalossa. Joskus huomaan havahtuvani kun katselen pihassa kirmaavia koiria, jotka ovat niin läsnä hetkessä ja vielä niin kauniita. Se on onnen tunne joka saa mahan muljahtamaan joka kerta onnesta. Olen saanut elämääni jotain aivan erityistä ja tärkeää perheeni lisäksi. Jotain mitä kaikki eivät tiedä olemassa olevankaan. Se on sitä mihin pyrin kasvatustyössä. Haasteista ja hankaluuksistakin huolimatta haluan nimenomaa pentujen pääsevän tärkeäksi osaksi ihmisten elämää eri elämän vaiheissa. Merkitykselliseksi osaksi perhettä vanhuuteen ja raihnaisuuteen saakka. 15 vuodessa tapahtuu paljon ja toivon, että koirat saisivat kokea sekä ylä että alamäet samassa perheessä koko elämänsä ajan.

Kuten jo kennelnimeni kertoo arvostan rodussa rodun alkuperää, rodunomaisuutta niin ulkonäössä kuin luonteessakin, pyreneesin alkukantaisuutta ja heterogeenisuutta. En pyri helppoihin seurakoiriin, joita on jo useita eri rotuja, vaan koiriin joiden kanssa pystyy elämään varautuneisuudesta huolimatta, joiden kanssa pystyy harrastamaan älykkyysetä huolimatta ja joiden kanssa pystyy makoilemaan vilkkaudesta huolimatta. Koiriin, joilla on hyvä hermorakenteet, mutta jotka ovat reaktiohekkiä ja eläväisiä. Koiriin jotka palautuvat hyvin. Koiria jotka tunnistaa selkeästi pyreneittenpaimenkoiriksi niin ulkonäöltään kuin luonteeltaankin.

Pyreneittenpaimenkoira on elänyt eristyksissä vuorilla ja selvinnyt liialta jalostukselta verrattuna moniin muihin rotuihin. Se onkin säilynyt rotuna, joka on tottunut kovaan työhön ja ulkoilmaelämään. Rotu tuli tunnetuksi ensimmäisen maailman sodan aikana viestikoirana. Se on ranskalaisista paimenkoirista pienin, mutta omaa erityisen hyvän motoriikan ja hyppelee mielellään kivikoilla ja kiipeilee jopa puihin. Se on erityisen kestävä ja elastinen.

Siihen, että osasin päättää onko minusta kasvattamaan edes pienimuotoisesti pyreneittenpaimenkoiria meni 20 vuotta rodun parissa, mutta koen nyt omaavani riittävästi tietoa tästä haastavasta ja mielenkiintoisesta rodusta, jolla on liian pieni geenipooli, mutta avoin rotukirja ja vielä niin useita eri tyyppejäkin. Minun koirani ovat lähinnä Arbazilen alueella eläneitä paimenkoiria. Siitä siis syy kennelnimeen ja rakkaus rotutyyppiin. Ilkikurinen ja nauravainen ketun ilme on se mikä tekee herkästä paimenesta sieluni kumppanin ja kuvastaa rodun älykkyyttä.

Pentuja meille tulee harvakseltaan ja vain semmoisista yhdistelmistä joilla koen olevan merkitystä rodulle ja yhdistelmiä joista itsekin koiran voisin ottaa. Pentumäärää maailmaan en pyri lisäämään. Pentua saattaa joutua odottamaan hetken, mutta kiireellä ei hyvää tuppaa tulemaan. En pidä jonoa vaan pyrin etsimään pennun joka kohtaa perheen toiveet ja oikean ihmisen itselleen. Pennut myyn kotiin jossa koira saa olla osa arkea ja mukana kaikessa. Harrastaminen ei ole välttämättömyys jos muuten koti on hyvä ja sitoutunut sekä viihtyy luonnossa samoillen. Tittelit eivät periydy ja tee koirasta tai perheestä parempaa. Toki toivon koiran kanssa harrastamisen kokeilua ja vähintään hyvää peruskoulutusta.

 

Rakkaudella rotuun

kati